Ylöjärven Takamaalla asustava Harri Luojus on innokas luontoihminen sekä riistakuvaaja. Harri menestyi mm. Vuoden Luontokuva 2018 -kilpailussa. Herkkä kuva vanhan metsän läpi vaeltavasta siilistä sijoittui kilpailun nisäkässarjan neljänneksi. Nyt kun kesä on pitkällä ja valo kirkkaimmillaan, pyysimme häneltä viisi vinkkiä tavalliselle luontokuvaajalle.

1. Valo – Millainen valo on hyvä luontokuvaukseen?
Pilvien läpi paistava aurinko on varma tasainen valo, mutta kyllä vastavalo on se dramaattisin,
koskettavin ja vaikein valon tulosuunta. Sopii "pörröisten" ja karvaisten eläinten kuviin. Lumiseen aikaan eläin- ja lintukuviin tulee valoa myös alhaalta lumen pinnalta heijastuvasta valosta. Auringon nousu- ja laskuaikaan on hienoja valoja ja ne paranevat syksyä kohti mentäessä. Olen syksyihminen. Minua häiritsee keskikesän ylenpalttinen vihreys. Syksyä kohti ilman kosteus lisääntyy ja pehmentää illan ja aamun valoja pidempään. Kuvaan kyllä kaikkina vuodenaikoina ja talvellakin paljon. Lintukuvaajalle kevät on parasta aikaa.
2 Säätila – Onko säätilalla niinkään merkitystä? Kannattaako lähteä liikkeelle huonollakin säällä?

Kaikilla säillä pitäisi lähteä kuvaamaan, vaikka sisälle jääminen houkuttaakin. Kunnon lumisadekuvat vielä itseltäni puuttuvat. Kameroihin on olemassa suojuksia, joten sekään ei ole este lähteä kuvaamaan.
3. Objektiivit ja kamera – Oletko sitä mieltä että tele-zoom on monikäyttöisin? Mitä ominaisuutta painotat kameran rungossa?
Tele-zoom 100-400 mm on minun mieliobjektiivini tällä hetkellä. Se on eräänlainen hyvä kompromissi. Täyden kennon kamerarunkojen kanssa ehkä vähän lyhyt lintukuvauksiin, mutta nisäkkät minua eniten kiinnostavatkin. Tele-zoom

on piilokojussakin hyvä valinta kun kahden kameran (lyhyt ja pitkä kiinteä objektiivi) kanssa kuvaaminen menee helpolla "sähläämiseksi. Piilokojuistakin pitäisi ottaa "eläin maisemassa"-kuvia lyhyemmällä objektiivilla. Tällä hetkellä on käytössä kaksi täyden kennon kamerarunkoa, tutut ja turvalliset , enkä ole ollut kovin innokas kameroita uusimaan.
4. Kuvauspaikka ja piiloutuminen – Mikä on mielestäsi vähiten häiritsevä vaatetus? Mitä muita piiloja voi käyttää tai voiko vaikka omasta autosta kuvata, jos sattuu löytämään sellaisen paikan? Mihin tavallisen luonnosta kiinnostuneen kannattaa suunnata Tre-Ylöjärvi akselilla?

Varmin keino pelottaa esim. perhoset on valkoinen paita aurinkoisella säällä. Liike on se joka pelottaa eläimet, mutta kyllä huomaamaton vaatetus tuntuu ainakin itsestä paremmalta, vaikka esim. hirvet ovat värisokeita. Autossa tai naamioverkon alla kuvaajan pienet liikkeet eivät niin helposti näy. Riistaeläimet ovat kesympiä siellä missä niitä ei metsästetä. Kettu on nykyisin ihan kaupunkieläin ja siellä helpommin kuvattavissa. Tämän kesän siilikuvauksissa Ylöjärvellä olen huomannut, että kettu vierailee pimeän aikaan samassa omakotitalon pihassa, missä illalla kuvasin. Talvella sulana pysyville koskipaikoille kannattaa tehdä löytöretkiä. Arboretum on huippupaikka. Hirviä autosta kuvatessa kuvat usein ovat ns. pönötyskuvia, joissa hirvi tuijottaa kuvaajaa. Yksi sellainen kuva riittää ja sitten metsään kuvaamaan hirviä niiden muissa toiminnoissa ja omassa ympäristössä.
5. Kohde ja ympäristö – Millaisia ovat ajatuksesi kuvauspaikoista ja kamerankäsittelystä?
Onni on ahkeran seuralainen. Mahdollisimman paljon luonnossa kuvauspaikoilla oleminen tuo

enemmän kuvaustilanteita. Kameroissa keskimmäinen tarkennuspiste on se joka toimii kaikkein luotettavimmin ja nopeimmin, joten käytän eläinkuvauksissa sitä. Valonmittaus on minulla myös keskustapainotteinen. Lopullisen rajauksen teen jälkikäsittelyssä. Maisema- ym senkaltaiset kuvat rajaan tietysti kuvatessa, samoin manuaalitarkennuksella otetut kuvat. Käytän aika isoa ISO-arvoa, metsässä jopa 3200. Jonkinlaista jalustaa käytän esim. ruokintapaikoilla kuvatessa ja nykyaikainen tele-zoomin vakaaja tunnistaa jalustan ja toimii siten kuvatessa oikein. Eläinkuvauksessa kohteen silmät pitää yleensä näkyä ja olla kuvassa terävät.
Lopuksi – Valo on kuvan tärkein elementti. Pitäisi ottaa omanlaisia kuvia. Siinä sitä on haastetta.
Harri Luojus Luontovalokuvauksen harrastaja, jolla paras kuva on edelleen ottamatta.